So What: Kuinka Miles Davis Löi Kaupallisen Jazzin Uusiksi

Miles Davis’ 1959 albumi “Kind of Blue”, joka tunnetaan usein jazz-genren merkittävimpinä äänityksinä ja on myynyt yli viisi miljoonaa kappaletta, sisältää melodisen ja minimalistisen “So Whatin”, joka vahvistaa musiikin vapaa-ajatuksen konseptia.

“So What” oli aikansa vallankumouksellinen kappale. Se luopui perinteisestä jazz-harmonikasta, jolle oli tyypillistä nopea tempo ja monimutkaiset soinnut. Sen sijaan “So What” rakennettiin kahdelle moodiselle skaalalle: D dorialliselle ja Eb doriallliselle.

Moodien käyttö oli tuolloin jazzissa harvinaista. Moodien vapaamuotoinen luonne antoi soittajille enemmän tilaa improvisaatioon, mikä teki musiikista intensiivisen ja innostavan kuultavana. Sovitus on suhteellisen yksinkertainen: toistuva melodia, jonka päälle puhaltimet improvisoivat vapaasti.

Yksinkertaisuuden Taika

“So Whatin” nerokkuus piilee sen yksinkertaisuudessa. Kaikki soittajat, mukaan lukien Davis trumpettilla, John Coltrane tenorisaksofonilla, Cannonball Adderley alttosaksofonilla, Bill Evans pianolla ja Paul Chambers kontrabassolla, sekä Jimmy Cobb rummuilla, ovat täydellisessä tasapainossa toistensa kanssa.

Improvisaatio on vapaata ja luovaa, mutta se pysyy silti melodisen pohjan sisällä. “So What” on ihanteellinen esimerkki modal jazzista – musiikista, joka on samalla sekä rajoitettu että äärimmäisen avoin. Se antaa soittajille mahdollisuuden improvisoida ja luoda omasta itsestään jotain uutta ja ainutlaatuista.

Miles Davisin Genialismi

Miles Davis oli yksi jazzin merkittävimpiä innoittajia ja muotoilijoita 1900-luvun lopulla. Hänen musiikkinsa kehittyi vuosien varrella, ja hän kokeili jatkuvasti uusia tyylejä ja ideoita.

Davis’ ura alkoi bebopilla 1940-luvulla. Hän soitti tuolloin Charlie Parkerin yhtyeessä, ja heidän yhteistyönsä muutti jazzin historiaa ikuisesti. Bebopin nopeus ja teknisesti vaativa luonne tekivät siitä suosituksi nuorison keskuudessa, mutta myös vanhemmille jazziareneille se oli radikaalia muutosta.

1950-luvun puolivälissä Davis löysi innostusta cool jazzista. Se oli bebopin vastakohta: rauhallisempi ja melodisempi.

“Kind of Blue”-albumi, joka julkaistiin vuonna 1959, oli Davisin ja koko jazzin vedenjakaja. Se merkitsi siirtymistä modal jazziin – musiikkiin, jossa improvisaatio perustuu moodin (mood) käyttöön melodian sijasta.

John Coltrane ja Modal Jazzin Kehitys

Davis’ “Kind of Blue” -albumilla oli tärkeä rooli John Coltrane’n urassa. Coltrane oli tuolloin vielä suhteellisen tuntematon saksofonisti, mutta hänen soitostaan kuului vahva potentiaali.

“So What” antoi Coltrane’lle mahdollisuuden näyttää kykyjään ja luovuuttaan laajemmille yleisöille. Myöhemmin Coltrane kehittyi modal jazzin pioneereista yhdeksi jazzin merkittävimmäistä soittajista. Hänen musiikkinsa oli intensiivistä ja spirituaalista, ja se vaikutti syvästi moniin muihin muusikoihin.

“So What” Nykyään

“So What” on edelleen yksi jazzin tunnetuimmista kappaleista. Sitä kuullaan radiossa, televisiossa ja elokuvissa. Kappale on inspiroinut lukuisia artisteja eri musiikkilajeista ja on osoitus siitä, kuinka hyvä musiikki voi kestää aikaa ja kiehtoa ihmisiä sukupolvelta toiselle.

“So What” on paljon muuta kuin vain kappale – se on jazzin historiassa merkittävä käännekohta, joka avasi oven uusille soittotyyleille ja musiikin luomisprosessille. Se on myös todiste siitä, kuinka yksinkertaisuudesta voi syntyä jotakin täysin ainutlaatuista ja ikonista.